ELÄMÄÄ KANSASISSA
Ennen lähtöä
Olen aina ollut kiinnostunut uusista, erilaisista kulttuureista ja maista ja olen matkustellut paljon. Vuonna 2008 olin lyhytvaihdossa Norjassa harrastukseni kautta ja siitä kaikki saikin alkunsa. Sain suuren innostuksen lähteä jonnekin pidemmäksikin aikaa ja aloin ottaa selvää eri vaihto-oppilasjärjestöistä. Pitkän etsimisen ja selvittelyjen jälkeen päätin hakea vaihto-oppilasohjelmaan EF:n kautta. Aluksi kävin infotilaisuudessa ja sitten ilmottauduin ohjelmaan ja minut kutsuttiin haastatteluihin. Haastattelu oli melko rento tilaisuus ja sitä ei todellakaan tarvitse jännittää :) Hyväksymisen jälkeen alkoikin kaikennäköisten papereiden täyttely. Hain ohjelmaan syksyllä 2008 ja maaliskuussa 2009 minulle ilmoitettiin että host-perhe oli löytynyt. Silloin pompin kyllä ilosta!
Lähdin matkaan Helsingin lentokentältä 6.8.2009. Lähtö oli melko jännittävä, sillä tiesin lentäväni yksin. Lensin Helsingistä Lontoon ja Chicagon kautta Wichitaan, joka sijaitsee Kansasissa. Wichitassa host - perheeni oli minua vastassa ja sieltä sitten ajoimmekin muutaman tunnin uuteen kotiin. Nämä pari tuntia olivat varmaan elämäni jännittävimmät. Automatkan aikana ehti jo vähän tutustua perheeseen, mutta enimmäkseen se oli sitä uuden tilanteen hämmästelyä :)
Elämä USA:ssa
Itse pääsin asumaan noin 800 ihmisen Bucklin -nimiseen kylään Kansasissa. Perheeseeni kuului isä, äiti ja 9 -vuotias pikkusisko. En olisi kyllä halunnut vaihtaa isäntäperhettäni mihinkään. Molemmat vanhemmat olivat opettajia ja menimmekin usein aina koko perhe yhdessä kouluun, tosin kahdella autolla, mikä nyt on USA:lle tyypillistä. Vuoden aikana kävin Coloradossa kokeilemassa koskenlaskua, Los Angelesissa, Las Vegasissa, Grand Canyonilla ja Havaijilla. EF:n ja aluevalvojamme järjestämät matkat olivat tosi upeita ja niille kannatti osallistua! Käytöstavat on USA:ssa melko samanlaisia kuin Suomessa, usein ollaan kyllä vain kohteliaampia. Uskonnollisuus näkyy joillakin alueilla hyvinkin selvästi ja monet ihmiset käyvät joka sunnuntai kirkossa. Säännöt voivat olla lapsille hiukan tiukempia, kun on tottunut tähän suomalaiseen elämäntyyliin. Omaan huoneeseen ei usein saa tuoda poikia ja kotiintuloajatkin yleensä annetaan. Vapaa-aikaa vietin yleensä perheen kanssa pelaillen, koulun koris/lentopallo/jalkapallo -pelejä katsellen tai sitten kavereiden kanssa.
Koulunkäynti USA:ssa
Koulunkäynti Yhdysvalloissa on aika paljonkin erilaista kuin Suomessa. Kouluja on hyvin erilaisia, itse olin sellaisessa noin 60 oppilaan lukiossa, jossa kaikki tunsivat toisensa. Koulu oli hyvin pieni, joten ainevalikoimaa ei ollut hirveästi, mutta kyllä sieltä sitten jotain löytyi. Meidän koulussa mentiin joka aamu 8.15 kouluun ja päästiin kotiin 15.15. Kaikkia aineita oli joka päivä, samaan aikaan, koko vuoden. Tunnit kestivät noin 50 minuuttia. Välitunnit kestivät yleensä sen pari minuuttia ja siinä kohtaa käytiin kaapeilla hakemassa seuraavan aineen kirjat. Muutenkin koulunkäynti Usassa jopa high schoolissa vastaa vähän yläaste meininkiä; säännöt ovat hyvin tarkkoja ja joka asiaan pitää pyytää erikseen lupa. Esimerkiksi luokasta ei saa poistua ilman paperilappua, jossa lukee mihin on matkalla ja opettajia myös kutsutaan mr. tai mrs. Jos harrastaa vielä jotain urheilua, harkat alkaa yleensä heti koulun jälkeen ja kestää pari tuntia. Välillä harkkoja oli ennen kouluakin. Viikko oli siis enemmänkin koulua varten ja viikonloput kavereita varten. Yleisesti ottaen koulu oli kuitenkin USA:ssa helpompaa kuin Suomessa.
Kotiinlähtö
Kotiinpalu koitti sitten 10 kk jälkeen kesäkuun alussa hyvin haikeissa tunnelmissa. Olihan se melkoinen shokki lähteä ja jättää vuoden elämä sinne. Onneksi on facebookit ja skypet keksitty, mutta ikävä on silti kova. Vaihtarivuottani en tule kyllä koskaan unohtamaan. Kyllä sinne vielä joskus on pakko takaisin päästä!