EF Stories: Francesca Italiasta EF Barcelonassa

Ensimmäiset tuntemukset Barcelonassa

Nimeni on Francesca ja vietin kuusi viikkoa Barcelonassa. Se oli yksi elämäni kauneimmista ajanjaksoista. En keksi oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa. Tapasin valtavasti ihmisiä ja koin niin paljon uutta, että ymmärsin, kuinka missä tahansa maailmassa voi tuntea olonsa kotoisaksi.

Barcelona on yksi suurimmista kaupungeista, joissa olen koskaan ollut, ja löysin jatkuvasti uutta jo pelkästään kävelemällä ympäriinsä. Esimerkiksi parhaat churrot, joita olen koskaan syönyt, löytyivät sattumalta, kun pysähdyimme goottilaisessa korttelissa lähimpään kahvilaan. Kaupungissa ei koskaan ole tylsää – oli arki, juhlapäivä tai lauantai-ilta, aina löytyy syy juhlia. Barcelona on täynnä kulttuuria, upeita maisemia ja vielä upeampia rantoja, jotka hämmästyttävät, vaikka kulkisit niiden ohi joka päivä matkalla kouluun tai viettäisit iltapäivät siellä.

EF:n aktiviteetit ja yhteiset retket

EF:n järjestämiä aktiviteetteja on paljon, ja ne ovat erityisen hyödyllisiä uusien ystävien saamisessa ensimmäisten viikkojen aikana. Kun olin asettunut taloksi, osallistuin edelleen moniin aktiviteetteihin – erityisesti sunnuntaisin, jolloin vierailimme kauniilla rannoilla kuten Sitgesissä, Platja de Oro -rannalla tai Aguiblavassa.

Kun olimme jo tutumpia kaupungin kanssa ja saimme vinkkejä EF:n henkilökunnalta, oli myös helppoa järjestää omia retkiä. Kävimme esimerkiksi Tibidabon huvipuistossa ja Carmel-bunkkereilla, joilta avautuu näkymä koko Barcelonaan.

Ikimuistoinen ilta Montjuïcilla

Eräänä iltana varasimme ystävieni kanssa vierailun Montjuïcille. Samalla kun söimme residenssissä edellispäivän pastan jämiä – brasilialainen tyttö, unkarilainen poika ja minä – kaksi amerikkalaista ystävää odotti meitä ulkona. Kun pääsimme aulaan, huomasimme ryhmän jo lähteneen ilman meitä.

Päätimme yrittää tavoittaa heidät, mutta he olivat jo metroaseman päässä katsomassa museopuutarhaa, kun taas me olimme nousemassa itse vuorelle. Eksyimme, kävelimme pitkään puiden keskellä ja päädyimme lopulta autiolle palatsille huipulla. Ymmärrettyämme olevamme täysin väärässä paikassa, lähdimme uupuneina alas vuorelta.

Lopulta päädyimme paikalliseen baariin ostamaan vettä ja huomasimme paikan avautuvan suoraan valtavalle stadionille. Istuessamme katsomossa brasilialainen ystäväni sanoi: “Elämä tuntuu epätodelliselta, aivan kuin se olisi pysähtynyt.” Se hetki jäi mieleeni ikuisesti.

Oman mukavuusalueen ulkopuolella

Kokemus työnsi minut selvästi mukavuusalueeni ulkopuolelle. Alussa oli vaikeaa olla uudessa ympäristössä ilman tuttuja, ja ensimmäisen viikon aikana ajattelin useammin kuin kerran, että haluaisin palata kotiin. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, sillä kasvoin paljon.

Opin olemaan vuorovaikutuksessa eri kulttuureista ja kielitaustoista tulevien ihmisten kanssa. Vaikka väärinkäsityksiä syntyi, nämä ystävät pysyvät aina sydäntäni lähellä, ja toivon näkeväni heidät pian uudelleen. Vaikka olen matkustanut lapsesta asti perheeni kanssa, tämä oli täysin erilainen kokemus – yksin selviytyminen vaatii paljon kypsyyttä. Uskon saavuttaneeni sen, ja koen olevani nyt paljon avoimempi kuin ennen lähtöäni.

Neuvo tuleville opiskelijoille

Ainoa neuvoni on: heittäydy mukaan täysillä. Aika ulkomailla kuluu uskomattoman nopeasti, ja ennen kuin huomaatkaan, on jo aika palata kotiin. Tee siis jokaisesta hetkestä merkityksellinen.

Ajattele kaikkia seikkailuja, tarinoita, joita voit kertoa palattuasi, ja sitä, kuinka upeaa on saada ystäviä eri puolilta maailmaa. Tämä on ainutlaatuinen ja unohtumaton kokemus, joka tuo meistä esiin parhaat puolet.

Kokemuksella on myös suuri merkitys ansioluettelossa. Ulkomailla opiskeleminen ei ole kaikille, ja kieltenopetus on hyvin erilaista kuin Italiassa, jossa painotus on usein teoreettinen. Käytännön kielitaito, keskustelut äidinkielisten kanssa ja kansainvälinen ympäristö antavat selvän etulyöntiaseman, jos haluaa työskennellä ulkomailla tai kansainvälisessä ympäristössä.