EF Stories: Nele Belgiasta EF Pariisissa

Kokemukseni Pariisissa

Neljä vuotta opiskelua takana ja lopulta tutkintotodistus kädessä. Olin ylpeä, vaikka en tiennyt lainkaan, mitä halusin tehdä seuraavaksi. Hakea töitä heti? Opiskella toinen tutkinto? Onneksi minun ei tarvinnut tehdä päätöstä heti – EF-akateeminen vuosi alkaisi syyskuussa. Ainoa asia, joka naprawdę stressasi, oli: mitä pakata mukaan? Se aiheutti valtavasti huolta ja pari paniikkikohtaustakin… Onneksi äiti auttoi, ja lopulta kaikki järjestyi.

Syyskuun 17. päivä koitti. Ensimmäinen pysähdykseni: kolme kuukautta Pariisissa! Rakkauden kaupunki, croissanttien maa – mitä voisi mennä pieleen? Lähdin junalla Brysselistä, ja hyvästien hetkellä itkukin pääsi. Pariisiin saavuttuani etsin oikeaa bussipysäkkiä – löysin sen vasta kahden tunnin ja muutaman lisäkyyneleen jälkeen. Ja kyllä, seuraavana päivänä sama kuvio toistui, kun en löytänyt koulua.

Alku ei ollut helpoin. Päätin silti olla lannistumatta: aloin tutustua ihmisiin, kiertää museoita ja eksyä vielä muutaman kerran. Jo kahden viikon jälkeen minulla oli aivan mahtava ystäväporukka, jonka kanssa teimme lähes kaiken yhdessä. Söimme herkullisissa ravintoloissa, maistelimme kakkuja ja vohveleita, ja lopulta jopa menimme yhdessä uimaan kompensoidaksemme kaikki herkut. Ei kaikki kuitenkaan ollut pelkkää aurinkoa – välillä tuli ikävä perhettä ja kissojani. Mutta silloin olimme toistemme tukena, veimme toisemme ulos ja saimme ajatukset muualle. Se toimi aina.

Pariisi – kaupunki, joka ei koskaan kyllästytä

Pariisi on valtavan monipuolinen kaupunki, jossa tekeminen ei lopu kesken. Omat suosikkini?

• Louvre – pakollinen nähtävyys, ja alle 26-vuotiaille opiskelijoille ilmainen.

• Bois de Vincennes – täydellinen paikka paeta keskustan vilinää ja nauttia luonnon rauhasta.

• Jardin du Luxembourg – paikka, jossa vietin tunteja, ellei päiviä. Yksinkertaisesti ihana.

Koulu ja ranskan oppiminen

Löysin nopeasti paikkani myös koulussa. Ensimmäisen viikon katselin toimintaa hieman etäältä, mutta pian olin jo täysillä mukana. Opettajat olivat todella lempeitä, kannustavia ja usein myös hauskoja – tunnit eivät koskaan olleet tylsiä.

Valinnaisaineeni olivat journalismi, jossa kehitettiin kirjoitustaitoa, sekä comprehension chanson, jossa ei tarvinnut laulaa, vaan opittiin sanastoa ja ranskalaista kulttuuria musiikin kautta. Ranskan taitoni kehittyi valtavasti – nousin tasolta B2 tasolle C1.

Mitä opin?

Ensinnäkin: eksyminen ei ole katastrofi. Panikointi on viimeinen asia, joka auttaa. Pysy rauhallisena, käytä Google Mapsia ja puhu ihmisille. Lopulta eksyminen on jopa positiivista – näet uusia puolia kaupungista. Mutta olen hyväksynyt sen, etten tule koskaan olemaan suuntavaistoni varassa. Navigointisovellus on bestikseni loppuelämän.

Toiseksi: tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi puhuessani ranskaa. Se ei ole täydellistä, mutta pystyn kommunikoimaan sujuvasti ja käymään hyviä keskusteluja. Tämä tulee olemaan valtava etu tulevassa työelämässäni.

Lisäksi olen saanut elinikäisiä ystäviä eri puolilta maailmaa. Kuulen isäntäperheeltänikin säännöllisesti – he kävivät jopa vierailulla luonani Dublinissa.

Rehellisesti sanottuna olin aluksi melko skeptinen "rakkauden kaupungin" suhteen. Kliseempää ei voisi olla. Mutta olen joutunut muuttamaan mieleni täysin. En ehkä löytänyt prinssiäni, mutta kaupunki vei sydämeni. Seuraavan lomani suunnitelmat? Ehkä… Pariisiin!