EF Stories: Louvisa Ruotsista EF Uudessa-Seelannissa

Kun olin 13-vuotias, matkustin EF:n kanssa kahdeksi viikoksi Maltalle. Silloin kokemus oli valtava haaste: toki opin paljon englantia, mutta suurin kasvu tapahtui itseluottamuksessa. En ollut koskaan aiemmin ollut niin kauan poissa kotoa ilman, että tuntisin ketään. Vaikka tunteet vaihtelivat ilosta jännitykseen ja odotukseen, Maltan-matka on asia, jota en tule koskaan unohtamaan.

Siellä heräsi myös halu tehdä samanlainen matka uudelleen — mutta tällä kertaa astetta kunnianhimoisemmin. Olin vuosia kuullut tarinoita ihmisistä, jotka olivat olleet vaihdossa tai kielikursseilla lukion aikana tai sen jälkeen. Halusin itsekin kokea saman, mutta se ei ollut yksinkertaista. Useamman vuoden ajan haave nousi mieleen aina silloin tällöin, mutta se tuntui liian kaukaiselta toteutettavaksi.

Kun toiseksi viimeinen lukiovuoteni oli alkamassa ja valmistuminen lähestyi, huomasin pian olevani tilanteessa, jossa moni ympärilläni suunnitteli jo tulevia seikkailujaan. Silloin ajatus palasi: ehkä kielimatka valmistumisen jälkeen olisi juuri minua varten. En tiennyt vielä mitä haluaisin myöhemmin opiskella, joten välivuosi tuntui järkevältä ratkaisulta. Kysymys oli vain: mitä vaihtoehtoja minulla olisi?

Koska en tiennyt tulevasta opiskelualastani, en voinut hakea yliopistovaihtoon, joka edellyttää, että on jo kirjoilla yliopistossa. Ulkomailla opiskeleminen omatoimisesti taas vaikutti monimutkaiselta ja kalliilta: pitäisi löytää asunto, kurssit ja kaikki muu ilman ohjausta. Siksi EF tuntui turvallisemmalta ja helpommalta vaihtoehdolta.

Oikean ohjelman ja kohteen löytäminen

Ohjelmaa valitessa päätös oli lopulta helppo: halusin intensiivisen englannin kurssin, johon voisi yhdistää Business English -opintoja. Jäljelle jäi vain kysymys: minne haluaisin lähteä?

Kaikki näytti houkuttelevalta, kun istuin sisällä huhtikuussa räntäsateen keskellä ja selasin kuvia Miamista, Vancouverista ja Sydneyltä. Mutta yksi kohde nousi muiden yläpuolelle: Auckland, Uusi-Seelanti. En tiennyt maasta paljoakaan — Taru Sormusten Herrasta oli kuvattu siellä, rugby on iso juttu, alkuperäiskansa on maoreja, ja sitten on tietenkin kiivilinnut. Mutta muutaman tunnin kuvien selaamisen jälkeen olin täysin varma: tämä on minun paikkani.

Uudessa-Seelannissa minua kiehtoi erityisesti sen luonto. Suuri maa ja suhteellisen pieni väestö tarkoittavat valtavia luonnonalueita, joissa voi vaeltaa, pyöräillä, meloa ja tutkia luolia ja rantoja. Ajatus siitä, että voisin viettää välivuoden tällaisessa ympäristössä, tuntui upealta.

Kun täytin 18, sain ystäväperheeltä lahjaksi Uuden-Seelannin matkaoppaan. Viiden sivun jälkeen olin jo merkinnyt vähintään kahdeksan paikkaa, joissa haluan ehdottomasti vierailla — osa myös EF:n kautta. Otettuani yhteyttä EF:ään vakuutuksista, lennoista ja majoituksesta päätös tuntui täysin oikealta. Sain selkeää ja ystävällistä ohjausta opintoneuvoja Marialta, ja yhdessä löysimme ratkaisun, joka sopi minulle ja perheelleni. Muutaman viikon kuluttua kävin EF:n toimistolla Tukholmassa ja varasin elämäni matkan.

Nyt edessä on vuoden odotus — ja sen jälkeen seikkailu maailmassa, jollaisesta olen haaveillut vuosia.