EF Stories: Ayako Japanista EF Pariisissa

1. Miksi päätit lähteä opiskelemaan ulkomaille?

Kun olin noin 25-vuotias, mietin, mitä tulisin katumaan kymmenen vuoden kuluttua, jos jättäisin tekemättä. Ulkomailla asuminen nousi heti mieleeni.

2. Miksi valitsit EF:n?

Konsulttini sanoi minulle: “Miksi et ajattelisi working holiday -vuotta osana uraasi?” Silloin ymmärsin, ettei working holiday tarkoita vain hauskanpitoa – siitä voi tehdä myös tavoitteellisen ja urakeskeisen kokemuksen.

3. Mikä oli kielitaitosi taso ennen vaihtoa ja sen jälkeen?

Ennen vaihtoa A1, lähtökokeessa A2.

Olin kyllä opetellut kielen alkeet Japanissa, mutta ranskan opiskelu ranskaksi tuntui valtavalta kehitysaskeleelta.

4. Miten valmistauduit matkaan? Onko jotain, jonka olisit halunnut tietää etukäteen?

Kävin vuoden ajan keskustelutunneilla. Ranskaan tarvitaan paljon asiakirjoja viisumia varten, joten tiedonhaku ja valmistelu veivät aikaa.

5. Millainen oli luokkasi ilmapiiri ja opiskelijoiden taustat?

Luokassa oli alle 20 opiskelijaa monen ikäisiä – teini-ikäisistä parikymppisiin. Tunnelma oli aina vilkas. Kansallisuuksia oli Ruotsista, Sveitsistä, Italiasta, Brasiliasta, Tanskasta, Meksikosta, Venezuelasta, Etelä-Koreasta ja Kiinasta.

6. Kerro jokin ystävään liittyvä muisto.

Eräs EF:ssä tapaamani korealainen ystävä auttoi minua hankkimaan puhelinliittymän – olin siitä todella kiitollinen.

7. Kerro majoituksestasi ja asuintovereistasi.

Perheessä oli isä, äiti ja kaksi yläaste-/lukioikäistä poikaa. Vanhempi tytär oli muuttanut pois, mutta kun hän tuli lomalle, hän toi pienen tyttärensä mukanaan. Hän oli hyvin kiintynyt lapseensa – se oli ihanaa nähdä.

8. Miten vietit aikaa koulun jälkeen?

Kevään ja alkukesän sää oli ihana ja aurinko paistoi pitkään, joten kävelin usein ympäri Pariisia. Koska tunnit olivat välillä haastavia, käytin aikaa myös valmistautumiseen ja kertaukseen.

9. Mitä mieltä olet EF:n paikallisesta tuesta (asumisen koordinaattorit, työkonsultit jne.)?

He kuuntelivat tarkasti ja yrittivät auttaa, vaikka en aina osannut ilmaista itseäni hyvin ranskaksi.

10. Mitä hyötyä ulkomaanjaksosta on ollut paluun jälkeen?

Ennen vaihtoa ulkomaat tuntuivat kaukaisilta, kuin seinä olisi ollut välissä. Nyt, jos ulkomaalainen pysäyttää minut kadulla, pystyn kohtaamaan tilanteen rauhallisesti, vaikka en ymmärtäisi kieltä.

Lisäksi olin ennen hyvin huolissani ulkonäöstäni ja muiden mielipiteistä. Ulkomailla opin, että maailmassa on monenlaisia arvoja – ja että elämä on aivan hyvä myös omilla ehdoilla.

11. Onko EF tarjonnut tukea myös Japaniin paluun jälkeen?

Kyllä. Paluuopiskelijoille on 3 kuukauden englanninopetus, työmarkkinatapahtumia kansainvälisissä yrityksissä sekä uratukipaketteja.

12. Mikä on mielestäsi mielenkiintoisin ero Japanin ja Ranskan välillä?

Japanissa ihmiset saattavat paheksua, jos vahingossa astut jonkun jalalle täpötäydessä junassa. Ranskassa sinulle sanotaan vain "Älä välitä." En unohda ihmisen ystävällistä hymyä – se teki minuun suuren vaikutuksen. Pidin siitä, että vahingot annetaan anteeksi.

13. Mitkä ovat tulevat tavoitteesi?

Haluan jatkaa ranskan opiskelua ja aloittaa englannin opiskelun uudelleen – yllättävää, koska en ennen pitänyt englannista. Aloitin Ranskassa myös uuden harrastuksen: pyyhekumikorujen ja -leimasinten tekemisen. Päivitin töitäni Instagramiin päivittäin ja jaoin käsintehtyjä käyntikortteja kauppoihin ja tuttaville. Sain tilauksia ravintoloilta, kampaajilta, kukkakauppiailta ja monilta muilta. Järjestin myös työpajoja ja pidin niitä kolmesti Pariisissa. Vaikka kohderyhmä oli japanilainen, jouduin sopimaan tilat ranskalaisten kanssa – se oli iso haaste.

Nyt haluan järjestää työpajoja myös Japanissa ja myydä tuotteitani ulkomaille. Tavoitteeni on pystyä pitämään työpajat sekä ranskaksi että englanniksi. Jos palaan Pariisiin, haluaisin kasvattaa toimintaani tekemällä yhteistyötä sekä ranskalaisten että japanilaisten kanssa.

14. Viestisi niille, jotka harkitsevat ulkomailla opiskelua

Rehellisesti sanottuna en oppinut täydellistä kielitaitoa vuodessa. Mutta ajattelutapani muuttui valtavasti. Opin olemaan aktiivinen ja kommunikoimaan, vaikka en ymmärtäisi kieltä täydellisesti. Sain rohkeutta matkustaa uusiin maihin. Tapasin ihmisiä, joita en olisi koskaan tavannut Japanissa – kokkeja, sommelieereja, floristeja, valokuvaajia.

Jos epäröit, kuvittele itsesi 10 vuoden päähän ja valitse se vaihtoehto, jota et tule katumaan. Minun kohdallani olen iloinen, että lähdin – ja siksi suosittelen, että sinäkin lähdet.