EF Stories: Cristina Espanjasta EF Oxfordissa

Miten ajatus ulkomaille matkustamisesta näin nuorena syntyi?

Olen matkustajien lapsi. Ensimmäisen matkani tein Navarraan, kun olin 3-vuotias. Sen jälkeen emme ole lopettaneet maailman tutkimista. Kun olin 15, vanhempani ehdottivat ensimmäistä matkaani ilman heitä – jonka lopulta tein serkkuni kanssa (arvaa kuka se oli).

Aluksi epäröin hieman, koska kolme viikkoa tuntui todella pitkältä ajalta, varsinkin paikkaan, joka oli vieläpä meren takana. Lopulta jouduin kirjaimellisesti pitämään kiinni tapaamispaikan tolpassa, etten olisi jäänyt lähtemättä.

Kaikista kohteista – miksi juuri Oxford?

Hyvänä millenniaalina voin sanoa, että Harry Potter hallitsee elämäämme ainakin 20 %, ja 15-vuotiaana tuo prosentti nousee helposti 80:een. Ja tietenkin halusin ostaa sen klassisen hupparin – mutta “alkuperäisenä versiona”.

Mitä muistat parhaiten asumisesta residenssissä?

Asuin Paul Kent Hall -residenssissä. Se oli yksi parhaista kokemuksista, joita muistan, koska joka päivä tapahtui jotain uutta. Muistan, ettei minulla ollut mobiilidataa ja valitin siitä, etten voinut ladata kuvia Tuentiin. Emme tienneet, mitä Oxfordissa ulkopuolella tapahtui, joten meidän piti viihdyttää itseämme parhaamme mukaan.

Yhtenä päivänä päädyimme kaikki kasaan vanhan television ääreen katsomaan ainoaa espanjankielistä kanavaa (kristillinen kanava, joka lähetti messua Ecuadorista). Meillä oli tunnit Brookesin yliopistolla, jossa oli muuten todella viihtyisä oleskelutila. Meidät jaettiin ryhmiin, ja sain ystäviä eri maista. Olen yhä yhteydessä Philipiin ja Melissaan (molemmat Tanskasta).

Millainen koulu oli?

Koulu kuului valitsemaani pakettiin. Henkilökunta oli ihanaa ja ympäristö todella kaunis. Toivon vain, että he ovat korjanneet erään hätäoven, joka laukaisi hälytykset aina kun siihen nojasi – ja aiheutti lähes sydänkohtauksen.

Voiko kielikurssilla ulkomailla oikeasti oppia englantia?

Se riippuu paljon ihmisestä. Voit altistua englannille jo hyvin nuorena (kuten minä), mutta ennen kuin tiedät miksi opiskelet, et oikeasti opi. Minun tapauksessani motivaationi tuli Justin Bieberistä – hän antoi paljon haastatteluja, ja minun piti oppia englantia ymmärtääkseni, mitä hän sanoi.

Motivaatiota vahvisti myös se, että ihastuin tanskalaiseen poikaan Oxfordissa ja minun oli pakko keksiä tapa kommunikoida hänen kanssaan. Mutta oikeastaan eniten oppii vasta kurssin jälkeen. Haluat pitää yhteyttä ulkomaalaisiin ystäviin, ja siinä oppii valtavasti sanastoa kääntäjän avulla.

Millainen arki oli viikkojen aikana? Entä viikonloput?

Muistan, että heräsimme todella aikaisin (tai menimme nukkumaan todella myöhään), ja silti U2-bussi ehti aina lähteä nenämme edestä matkalla yliopistolle. Venäläiset olivat meitä kurinalaisempia ja menivät aikaisemmalle pysäkille – ja kun bussi saapui meidän pysäkillemme, se oli jo “täynnä”.

Kun onnistuimme pääsemään bussiin ajoissa, menimme suoraan ruokalaan aterialipuilla. Se oli kaikkien päivän kohokohta, koska aamiainen oli loistava ja ohjaajat salakuljettivat Nutellaa.

Sitten meillä oli noin kolme tuntia oppitunteja, kunnes oli lounasaika ja tapasimme kaikki taas. Osa meistä oli iltapäivällä intensiivikursseilla, ja muut menivät vapaa-ajalla loungeen, jossa oli jättimäisiä sinisiä säkkituoleja ja paljon pelejä. Jos tapaat jonkun, joka oli EF Oxfordissa vuonna 2012, pyydä häntä näyttämään “Rasputin”-koreografia Just Dancesta.

Monina iltapäivinä meillä oli aktiviteetteja. Yksi suosikkihetkistäni oli veneily, jossa veneitä piti liikuttaa pitkällä sauvalla. En vieläkään tiedä miten, koska toinen vene joutui hinaamaan meitä, kun he osasivat sen.

Entä illat ja viikonloput?

Sitten tulivat illat – EF:n teemabileet. Kuinka paljon fluoresoivaa maalia vaatteeni kestivätkään. Kuinka monta tekoviiksiä ohjaajat pukivat päähänsä saadakseen meidät nauramaan.

Illan huipennus oli aina EF-kappale (minun aikanani “Nothing Really Matters”) ja yhteinen EF-tanssi.

Viikonloppuisin oli erikoisaktiviteetteja, kuten aarteenetsintöjä ja retkiä. Muistan tanssineeni Macarenaa Trafalgar Squarella ja törmänneeni julkkikseen Lontoossa (jonka vain minä tunnistin). Jos pääset Summeranzaan, pidät siitä varmasti.

Miten arvioit kokemustasi?

10/10. Se oli ehdottomasti elämää muovaava kokemus jo hyvin nuorena. Matka vaikutti siihen, että valitsin matkailun urakseni – haluan suunnitella yhtä merkityksellisiä kokemuksia kuin itse sain.

Se auttoi minua valtavasti ujouden kanssa ja hyväksymään itseni. Kun olet nähnyt samat ihmiset 15 vuotta, on vaikea muuttua pelon ja torjutuksi tulemisen takia. Oxford auttoi minua tutustumaan itseeni paremmin.

Mitä et koskaan unohda tästä matkasta?

Teini-iässä kaikki tuntuu suurelta. Ennen Oxfordia välitin enemmän muiden mielipiteistä kuin omastani. Matkustaminen opetti minua välittämään vähemmän. En unohda koskaan tunnetta, kun tunsin itseni hyväksytyksi täysin vieraiden ihmisten joukossa. Se oli vapauttavaa.

Miksi tekisit sen uudelleen?

Koska se on täysin eri maailma kuin mihin olet tottunut. Ne kolme tai neljä viikkoa ovat oma positiivinen kuplansa. Saat elämänviisautta, et vain kielestä vaan myös elämästä. Katsot taaksepäin ja muistat sen kesän parhaana ikinä.

Mitä sanoisit epäröivälle?

Jos epäröit, se on juuri syy lähteä. Kun olet perillä, kaikki alkaa tuntua järkevältä.

Jos sinäkin haluat matkustaa Oxfordiin, meillä on kursseja kaikenikäisille – 8–18-vuotiaille, 18–24-vuotiaille opiskelijoille sekä aikuisille ja ammattilaisille.

Alla muutamia kuvia, joista näet, kuinka paljon hauskaa Cristinalla oli Oxfordissa.