EF Stories: Emma Saksasta EF Tokiossa

Miksi lähdin Japaniin?

Voi apua, Japani on aika kaukana, eikö? Ja Tokion metropolialue on maailman tiheimmin asuttu… Mitä oikein ajattelin, kun yhtäkkiä päätin opiskella japania Japanissa? Kieltä, jonka oppiminen ei todellakaan ole helppoa.

Täytyy myöntää, että ennen kolmen kuukauden Tokio-seikkailuni alkua mieleeni hiipi epäilyksiä: selviänkö tästä? Oliko tämä hullu idea? Ehdinkö edes viettää aikaa ystävien kanssa, kun koulumatka isäntäperheeltä on niin pitkä? Soitin huolestuneena EF:n toimistolle, ja he rauhoittelivat minua: pitkät matkat ovat normaaleja suurkaupungeissa, ja useimmat kielimatkalaiset jännittävät ennen lähtöä. Mutta voisin olla varma, etten tulisi katumaan matkaa. Ja juuri niin kävi.

Isäntäperheeni

Asuin hieman Tokion ulkopuolella, Saitamassa, joka sijaitsee aivan Tokion pohjoispuolella. Jaoin pienen talon leikkisän mäyräkoiran Ronin, lämminsydämisen isoäidin, isäntävanhempieni sekä vanhemman isäntäsisareni kanssa, joka työskenteli Tokiossa kampaajana.

Pidin isäntäperhettäni todellisena onnenpotkuna. Kävimme yhdessä retkillä, ostoksilla ja laitoimme ruokaa. Kolmen kuukauden aikana heistä tuli minulle kuin pieni perhe. Äitihahmo piti minusta huolta, kun olin viikon sairaana, lohdutti ja kysyi joka päivä, mitä olin oppinut koulussa. Olemme edelleen yhteydessä ja lähetämme toisillemme postikortteja.

Opinnot Shibuyassa

Matkan tarkoituksena oli oppia japania, ja mikä olisikaan parempi paikka kuin EF:n kielikoulu Tokion sydämessä, Shibuyassa. Koulu sijaitsee Shibuya Cross Towersin 27. kerroksessa, josta avautuu uskomaton näkymä koko kaupunkiin. Näet eri ikkunoista Tokion tornin, Meiji-pyhäkön ja Tokyo Skytree -majaksi kutsutun tornin. Näiden näkymien ansiosta melkein unohtaa olevansa koulussa.

Tunneilla on vakituinen ryhmä sekä SPIN-tunteja, joissa voi syventää sanastoa ja kielioppia tai kokeilla esimerkiksi japanilaista kalligrafiaa, shodoa. Aluksi on hieman haastavaa, koska opettajat eivät vastaa englanniksi tai selitä asioita englanniksi. Mutta pian huomaa, että juuri tämä on paras tapa oppia. Opettajat ovat kärsivällisiä ja selittävät niin kauan, että varmasti ymmärrät.

Myös muu henkilökunta auttaa kaikessa käytännön arkeen liittyvässä: viisumin pidennyksessä, apteekkiasioissa tai jopa lääkärikäynneillä.

Vapaa-aika Tokiossa

Vapaa-ajalla tekemistä riittää loputtomasti. Koulu järjestää retkiä esimerkiksi Studio Ghibli -museoon, kirsikankukkien katseluun Meguro-joelle tai perinteiselle japanilaiselle tanssitunnille. Monet aktiviteeteista ovat maksuttomia.

Et myöskään koe näitä hetkiä yksin. Koulussa tapaa väistämättä ihmisiä ympäri maailmaa, ja koska kaikki ovat uuden äärellä ja opettelevat kieltä, jota useimmat tuntevat vain mangan ja animen kautta, ystävyyssuhteet syntyvät yllättävän nopeasti.

EF:n International Day -päivänä voi tutustua paitsi japanilaiseen kulttuuriin myös muiden maiden tapoihin ja traditioihin.

Yhteenveto

Suurin yllätys ei ollut se, miten sujuvasti kaikki sujui, eikä se, miten paljon rakastuin Tokioon, vaan se, että todella opin japania. Ja opin paljon enemmän kuin uskalsin kuvitella.

Saapuessani Tokioon osasin kaksi kolmesta kirjoitusjärjestelmästä vain pintapuolisesti ja hallitsin lähinnä lomatasoisen sanaston. Mutta jo kuukaudessa pystyin käymään pientä keskustelua, jopa isäntäisäni kanssa, joka ei puhunut lainkaan englantia.

Kolmen kuukauden jälkeen en tietenkään hallitse japania täydellisesti, mutta pystyn kertomaan itsestäni ja keskustelemaan eri aiheista japaniksi, vaikka joskus tarvitsen sanakirjaa avuksi.

Tapasin uskomattomia ihmisiä ja pääsin kurkistamaan sellaisten ihmisten elämään, joita en olisi koskaan tavannut ilman tätä matkaa: mangapiirtäjä metrosta, kaksi hieman okkulttista opiskelijaa, työkavereita juomassa pomonsa kanssa, sekä nuori mies, jonka suurin unelma on työskennellä Saksassa. Olen valtavan kiitollinen näistä kokemuksista.