EF Stories: Pomm Alankomaista EF Honolulussa

Unelman täyttymys

Unelma kävi toteen. Valmistumisen jälkeen halusin aloittaa oman seikkailuni kaukana kotoa. Se, että halusin lähteä pois ja kehittää englannin kieltäni, oli selvää – mutta minne? Lämmin sää talvella, mahdollisuus mennä rannalle koulun jälkeen ja oppia surffaamaan maailman parhaassa paikassa… se kuulosti melkein liian hyvältä ollakseen totta. Päätös oli selvä. EF:n ja vanhempieni avulla sain toteutettua tämän unelman.

Aloha

Syyskuussa hetki koitti. Pitkän lennon jälkeen saavuin paikkaan, jossa oli lämmin, jättäen taakseni kylmän Alankomaat. Saapuessani minut toivotettiin tervetulleeksi sanalla ALOHA.

Eri kansallisuudet

Jo ensimmäisellä viikolla huomasin oppineeni enemmän kuin viidessä vuodessa lukiossa. Opin valtavasti tunneilla, mutta kehitin osaamistani vielä enemmän koulun ulkopuolella. Siltä ei voi välttyä – koko päivän olet eri kansallisuuksien ympäröimänä. Opin paljon sekä itsestäni että muista. Esimerkiksi sen, että minulle on täysin normaalia syödä aamupalaksi maapähkinävoileipä, mutta toisille se voi olla outoa – he syövät mieluummin tortillaa papujen, juuston, tomaattien ja pekonin kanssa.

Uusia ystäviä

Koulussa ystäviä syntyy nopeasti. EF Honolulu on pieni koulu, joten yhteys EF:n henkilökuntaan on helppoa ja läheistä. On hienoa olla paikassa, jossa on samanhenkisiä ihmisiä, joilla on samat tavoitteet kuin sinulla. Olet uudessa paikassa uusien ihmisten ympäröimänä, ja jaat tämän tunteen kaikkien kanssa koulussa – se tuo teidät lähelle toisiaan. Näin tapasin elämäni upeimmat ystävät.

Seikkailuja yhdessä

Ystäväni tekivät matkasta vielä paremman kuin olin koskaan osannut kuvitella. Ystäviä ympäri maailmaa: Meksikosta, Chilestä, Marokosta, Japanista ja Kanadasta – mainitakseni vain muutaman. Teimme seikkailuja yhdessä: kiipesimme 3992 askelmaa Stairway to Heaven -reitillä, vaelsimme tulivuorilla ja kraattereissa, makoilimme tuntikausia rannalla ja söimme açai-kulhoja surffauksen jälkeen. Näiden hetkien jakaminen yhdessä on jotain todella erityistä. Ystävistä tuli nopeasti kuin perhettä.

Hyvästit uudelle kodille

Lähes puolen vuoden jälkeen jouduin sanomaan hyvästit paikalle, joka alkoi tuntua kodilta – kodilta, joka oli täynnä seikkailuja, kokemuksia ja elinikäisiä ystävyyssuhteita. Hyvästit ystäville olivat todella vaikeat. Loppujen lopuksi kysymys kuuluu: milloin näemme toisemme uudelleen – ja näemmekö koskaan? Se, että näen ystäväni uudelleen, on kuitenkin varmaa. Opin valtavasti ja minulla oli aivan uskomattoman hyvä aika.