EF:n viimeisimmät tarinat matkustamisesta, kielistä ja kulttuureista
Menu

7 kiintoisaa faktaa Ison-Britannian kuninkaallisesta perheestä

7

Kuten jokainen Britanniassa majaillut tietää, kuninkaallisilla on erityinen asema sekä maan historiassa että nykypäivän kulttuurissa. Olet ehkä itsekin räpsinyt kuvia Buckinghamin palatsin edustalla toivoen, että näkisit vilauksen kuningattaresta, tai katsellut The Crownia kotisohvalla miettien, kuinka mielenkiintoista olisi elää keskellä kuninkaallisen perheen dramaattisia käänteitä. Kuningashuone on perustavanlaatuinen osa Britannian arkea, ja olen melkoisen varma, että kuninkaallinen perhe on osa kuviota myös jatkossa.

Jos suunnitelmissasi on viettää aikaa Isossa-Britanniassa ja tahdot osallistua keskusteluihin kuningattaresta ja muista kruunupäistä soveltuvalla asiantuntemuksella, lue tämä.

1. Kuninkaallisia rakastetaan (enimmäkseen)

Törmäät Britteinsaarilla takuuvarmasti ihmisiin, jotka eivät erityimmin perusta monarkiasta. Kyselytutkimukset kuitenkin osoittavat, että he ovat mielipiteineen vähemmistössä: seitsemän kymmenestä britistä pitää siitä, että maassa on kuninkaallisia.

Ehkä väkeä miellyttää se, että kansan ja valtiojohdon välissä on erillinen auktoriteettitaho? Tai ehkä syynä on se, että kuningattaresta tulee muillakin mieleen oma isoäiti – ja isoäitiähän ei muuten herjata.

2. Heillä on lukuisia taloja

“Miksei kuningatar koskaan astu ulos Buckinghamin palatsista kansaa tervehtimään?” Kuulen vähän väliä tämänkaltaisia pettyneitä mutinoita. Mutisijat eivät ehkä tiedä, että kuningatar viettä itse asiassa valtaosan ajastaan muualla.

Kaikilla brittikuninkaallisilla, heidän lähipiirillään ja myös kaukaisemmilla sukulaisillaan on taloja riittämiin, mutta kunigatar Elisabetilla ja hänen miehellään Edinburghin herttualla niitä on peräti kahdeksan. Pariskunta siirtyy kodista toiseen sen mukaan, missä heillä on kulloinkin edustustehtäviä ja missä he tahtovat viettää vapaa-aikaansa: vaihtoehtoja ovat Buckinghamin palatsi, Windsorin linna, Holyrood Housen palatsi, Hillboroughin linna, Sandringham House, Balmoralin linna, Craigowan Lodge ja Delnadamph Lodge. Puolet näistä sijaitsee Skotlannissa – noin 400 kilometrin päässä Lontoosta – mikä käy järkeen, kun miettii, kuinka rasittavaksi Buckinghamin palatsin edustalla parveileva turistilauma mahtaa ajan mittaan käydä.

3. Kuningassuku ei ole “brittiläistä”

Kuningatar Elisabetin sukujuuret ovat Saksassa, ja Edinburghin herttua on tuonut kuninkaalliseen perheeseen tanskalaista ja kreikkalaista verta. Prinssi Harryn puoliso Meghan taas on amerikkalainen, ja parin mahdollisella jälkikasvulla tulee olemaan afroamerikkalaista geeniperintöä. Kuningassuku heijastaa siis monin tavoin Britannian monenkirjavaa kansaa ja sen monipuolista kulttuuritaustaa.

4. Kuningattarella on edelleen korkein päätäntävalta (tavallaan)

Kuninkaallisten valta-asema ei ole enää entisensä. Menneisyydessä hallitseva monarkki määräsi esimerkiksi lainsäädännöstä ja siitä, milloin valtakunta ryhtyi sotaan. Nykyisin tällaiset asiat päätetään hyvin pitkälti maan parlamentissa, joka on valtuutettu tekemään ratkaisuja kuningattaren puolesta.

Kuningaskunnan valtarakenteissa on kuitenkin porsaanreikä, jonka myötä joitakin päätöksiä pystytään tekemään myös ilman parlamentin valtuutusta (siis niin, että kansan valitsemat edustajat eivät pääse äänestämään ratkaisusta). Osa Britannian pääministereistä on hyödyntänyt tätä keinoa ja ajanut aloitteita läpi kysymättä muun parlamentin kantaa. Ovelaa.

5. Ainoastaan kuninkaallinen perhe saa syödä joutsenia

Joka monarkiassa on varmasti joitakin kummallisia, entisaikoina laadittuja lakeja, joissa ei ole nykymaailmassa juurikaan järkeä. Esimerkiksi Britannian tapauksessa valaiden ja delfiinien pyytäminen on kiellettyä noin viiden kilometrin säteellä saarivaltion rannikosta, ja jos maalle huuhtoutuu mainittuja merinisäkkäitä kuolleena, ne kuuluvat kuningattarelle.

Kuningatar myös omistaa automaattisesti maan kaikki joutsenet – paitsi ne, jotka osaavat puhua. (Tämän täytyy olla yksi maailman oudoimmista lakipykälistä.) Merkillistä on myös se, että ainoastaan kuninkaallisella perheellä on lupa syödä joutsenia. Lisäksi joutsenia ei saa pyydystää tai tappaa, mikä selittää, miksi britit kokevat kummaa pelonsekaista kunnioitusta näitä suuria valkeita lintuja kohtaan. Itse asiassa joutsenet pystyvät murtamaan ihmisen käsivarren pelkästään siipiensä voimalla, eli en kyllä lähtisi häiriköimään niitä, vaikka saisinkin.

6. Kuningatar Elisabeth on hallitsijanimensä kantajana sekä ensimmäinen että toinen

Tämä kuulostaa varmasti hämmentävältä, mutta asia on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen. Kuningatar Elisabet on toinen mainittua nimeä kantanut hallitsija Britannian historiassa, joten virallisesti hänet tunnetaan kuningatar Elisabet II:na. Skotlannissa Elisabet on kuitenkin ensimmäinen laatuaan, sillä edellinen samanniminen kunigatar ei koskaan hallinnut aluetta. Nyky-Elisabet on siis samaan aikaan sekä Elisabet I että Elisabet II. Onnekas tyyppi.

7. Kuningattaren puoliso ei ole kuningas

Yksi yllättävä kuningasperhettä koskeva fakta on se, että vaikka kuningatar Elisabet on kuningatar, hänen miehensä, Edinburghin herttua prinssi Philip, ei ole kuningas. Britanniassa tittelipolitiikka toimii siten, että naisen mennessä naimisiin prinssin kanssa hänestä tulee kuningatar, mikäli prinssi nousee kuninkaaksi, mutta sääntö ei päde toisin päin. Mies ei siis kohoa kuninkaan asemaan, vaikka prinsessapuolisosta tulisi myöhemmin kuningatar. Philip sai tittelinsä avioituessaan Elisabethin kanssa (vaikkakin hän joutui samalla luopumaan kreikkalaisesta kuninkaallisesta arvonimestään), mutta hänellä ei ole missään vaiheessa ollut mahdollisuutta nousta kuninkaaksi.

Tämä on kiintoisa sääntö, joka tulee ehkä muuttumaan tulevaisuudessa, jos kuningashuonetta koskevat lait tahdotaan pitää yhtä edistyksellisinä kuin kuningasperheen oma toiminta on viime aikoina ollut.

Opi englantia Britanniassa!Tutustu tarkemmin

Opi kieli maailmalla! Voit valita 12 kielestä ja yli 50 mahtavasta kaupungista.

Tutustu tarkemmin